Olen epäsosiaalinen monella tavalla. Myönnän. Haluan myös tehdä asioita omalla tavallani, oli kyse melkein mistä vain. Tietyssä mielessä minun on aina ollut vaikea ottaa vastaan arvostelua. Muusikkona osaan ottaa vastaan palautteen mielestäni hyvin. En siis tarkoita, että työtäni ei saisi arvioida, mutta välillä kun on nähnyt vaivaa jonkun asian vuoksi ja on itse edes vähän tyytyväinen, on hankala kuunnella suoranaista tykitystä siitä, miten olisi pitänyt tehdä ja miten olisi ollut parempi tehdä.

En tiedä johtuuko huono arvostelunsietokykyni introvertistä luonteestani vai onko se vain osa minua. Pahinta kuitenkin on, että jään miettimään liikaa asioita. En yleensä koskaan puolustaudu jos minua tai tekemisiäni arvostellaan, mutta se jää vaivaamaan ja vaikuttaa vähän liikaakin.

Tekstini taitaa olla taas niin epäselvää, että lienee paikallaan kertoa esimerkkejä.

Muutama vuosi sitten sain opiskelupaikan. Olin tehnyt paljon töitä opiskelupaikan eteen ja olin erittäin iloinen, kun pääsin läpi pääsykokeista. Kuitenkin silloisesta elämäntilanteesta johtuen päätin olla ensimmäisen syksyn poissaolevana ja tehdä töitä, joita olin saanut ennen kuin tiesin saavani opiskelupaikan. Kun eräs sukulaiseni sai kuulla, että olen ensimmäisen syksyn poissaolevana, hän totesi, että taitaa jäädä koulu käymättä, kun olen sekoittanut pääni. Hän ei sanonut sitä suoraan minulle, mutta kun kuulin siitä olin äärimmäisen loukkaantunut. Oli mielestäni epäreilua arvostella täysin harkittua päätöstäni. Itse olin tehnyt päätöksen hakea kouluun ja tehdä töitä koulupaikan eteen. On edelleen loukkaavaa ajatella sukulaiseni johtopäätöstä. Varsinkin, kun olen jo valmistunut kyseisestä koulusta ja vieläpä täysin määräajassa riippumatta siitä, että olin poissaolevana ensimmäisen syksyn.

Toinen esimerkki on tuttu minua vanhempi pariskunta, jotka hyvin avoimesti arvostelevat minun päätöksiäni vaikka heille ne eivät edes kuulu. En pidä siitä että arvostellaan työmatkaani ja asumispaikkakuntaani. Työmatkani pituutta ei tarvitse sääliä tai arvostella jos se minulle itselleni sopii.

Oikeastaan arvostelu ei olekaan oikea termi siihen käytökseen jota kohtaan ja jota inhoan. Oikea termi olisi vähättely. Jos ihminen vähättelee toisen mielipiteitä tai päätöksiä, se on minun mielestäni hyvin loukkaavaa riippumatta siitä, onko vähättelevällä ihmisellä enemmän elämänkokemusta. Jos puhun näistä tuntemuksistani jollekin, sanotaan vain se tuttu fraasi: Älä välitä!   Se kun ei ole itselleni niin helppoa. Tuollaiset vähäpätöisetkin asiat jäävät vaivaamaan. Erityisesti se jos koen että minua vähätellään. Ole vähän alle kolmekymppinen mies. Eikä sillä ole merkitystä, koska vähättely ja arvostelu on aina loukkaavaa toimintaa, kuka sitä ikinä joutuukaan kokemaan.

Tästä oli nyt pakko kirjoittaa, koska viime yö meni valvoessa eilen kokemani vähättelyn vuoksi.